MENTAL ALASKA 15.4. 2001
  Telakka, Tampere

  Jo ties kuinka monennen kerran organisoitu Mental
  Alaska parantaa juoksuaan kuin se kuuluisa sika,
  öh…juoksuaan. Levylautasilta soi Jonathan Richmania,
  Hawkwindiä, Lovea sekä kymmeniä muita kivuuksia, eikä
  pääsymaksua peritty, joten edes infernaalinen
  loskakeli kovaan krapulaan yhdistettynä ei kyennyt
  estämään mielen vaipumista otolliseen
  Alaska-tunnelmaan.

  Tampereen virallinen anorakkipop-yhtye Cessna pääsi
  yllättämään pahan kerran. Orkesteri on tullut vuosien
  mittaan nähtyä lavalla niin moneen otteeseen, etten
  hyvällä tahdollakaan osannut odottaa enempää kuin just
  another Cessna-keikkaa. Vaan toisin kävi. Nu
  Science-guru Mikko Ojanen on saanut (tai ottanut)
  selvästi aikaisempaa enemmän vastuuta yhtyeen
  kokonaissoundin rakentamisessa. Nauhakaiut,
  ihmeelliset rutinat ja pulputukset veivät Cessnaa
  kuulaan lunaarisiin tunnelmiin, mikä sopi orkesterille
  vallan oivallisesti. Runsaasti uutta ja ja uusvanhaa
  materiaalia käsittänyt keikka oli tunnelmaltaan hyvin
  harras, paikoin silkkaa post rockia. Todella hienot
  kitara- ja laulusoundit sen kuin lisäsivät
  elokuvallista tunnelmaa, yleisössä mainittiin niin
  Morriconen, Badalamentin kuin Calexiconkin nimet. Näin
  hyvä Cessna ei koskaan ole ollut.
  
  Sami Sänpäkkilän ja Niko-Matti Ahdin Kiila oli lavalla
  viisimiehinen. Huiman Heartcore-albumin myötä
  odotukset keikkaa kohtaan olivat todella korkealla,
  eikä Kiila jättänyt niitä täyttämättä.
  Musiikillisen avoimuuden ja kokeilunhaluisuuden
  riemujuhlaa kesti koko konsertin ajan, alun
  herkullisen epätahtisesta rummunpaukkeesta mainioon
  Contemporaries-valssiin asti. Rokatessaan Kiila on
  yllättävän hurja ja hissutellessaan vertaansa vailla.
  Ksylofonit, tuulikellot, saha, kielisoittimet ja
  monenkirjavat äänitehosteet toistivat Heartcoren
  kauneimmat hetket hämmästyttävän uskollisesti, eikä
  lavashowssakaan ollut valittamisen varaa – kiitos
  Niko-Matin ja Samin maailman parhaiden ilmeiden sekä
  ympäri lavaa haahuilevien olemusten. Kuten takanani
  istunut kitaristilahjakkuus totesi: on hienoa, että on
  olemassa bändejä, jotka voivat levittää ilmaisuaan
  näin laajalle muuttumatta itsetarkoituksellisiksi.
  Amen.
  
  Antti Lähde, Rumba